Jo esinäytöksessä päästään Synkkään Metsään. Myönnän olevani pettynyt Murattitassun ja Haukahallan tapaamisiin. Missä edes on kerrottu, että Synkän Metsän asukkaat osaavat vaihdella unien ympäristöjä? Pettymyksen korvasi Närhisulan, Keltahampaan ja Täplälehden pikainen seikkailu Synkässä Metsässä. Keltahampaan tuntemuksia kuvailtiin jopa paremmin kuin Keltahampaan salaisuudessa! Tuntuikin typerältä, että Närhisulka reagoi näin: "Siinä on Lehtilampi numero kakkonen! Oon niin pettyny tohon tyyppiin!"
Oli helpottavaa, että Tulitähti sai vihdoin kolmikon selville. Loputon salailu alkoi loppuen lopuksi kyllästyttää.
Puun kaatumisella saatiin mukavasti uudenlaista draamaa kehiin. Olen Hiiriturkin kanssa samaa mieltä siitä, että hän oli syypää Pitkähännän kuolemaan. Onko yksi hiiri muka niin tärkeä, että se on pakko saada vaikka kuoleman uhalla?! Varpuloisteen halvaantumiselle nostan hattua, se teki hahmosta sympaattisen. Monet sanovat Millin reagoinnin olevan aiheetonta, mutta itse olen eri mieltä. Kyllä oman pennun halvaantuminen on kova paikka.
Tiikerisydän aiheutti ristiriitaiset fiilikset. Vaikutti ihan mukavalta sählääjältä, joten en tiedä, pitäisikö uskoa tämän joutuneen Tiikeritähden manipuloinnin kohteeksi.
Ja miksiköhän Kukkasateesta piti tehdä Murattitassu-vihaaja? Tälle "kiusaajalle" kunnon motiivi(t), kiitos.