Kuun merkki

Alue sisältää keskustelua kirjoista. Juonipaljastukset ovat mahdollisia!

Kuun merkki

ViestiKirjoittaja Aurinkomursu » 12.01.2018 15:57

Olisin kaivannut hieman perusteita siihen, miksi Tulitähti pisti Tuhkasydämen ja Leijonaroihun lisäksi kaksi muutakin soturia arvioimaan Kyyhkytassua ja Murattitassua. Tällä kertaa oli Lukkikoiven vuoro kohdella Kyyhkytassua huonosti. Vaihteeksi Kyyhkytassu kuitenkin tajusi olla vihainen, kuten itsekin olisin siinä tilanteessa ollut. Haloo, oppilas vain jäi hetkeksi ajatuksiensa syövereihin ja unohti, mikä oli sillä hetkellä oleellista! Vaikka onkin ihan kiva, etteivät kaikki myrskyklaanilaiset ole ylikilttejä sankareita, itseäni hieman hämmensi Lukkikoiven ilkeys, koska muistaakseni aiemmin hahmo ei ole vastaavanlaiseksi ruvennut pikkujutun takia. Hyväksyn hahmonkehityksen, en yht'äkkisiä muutoksia ilman järkevää syytä.
Jännä juttu, että taidokkaampi Kyyhkytassu, huononpi Murattitassu-asetelma käännettiin tässä vaiheessa päälaelleen ja samalla kyseenalaistettiin Murattitassun kateellisuus siskoaan kohtaan. Kuten Pitkätähti Pitkätähden kostossa, Kyyhkytassukin uskallettiin asettaa huonoon valoon Jääpilven melkein kuollessa. Itselläni on vähän ristiriitaiset fiilikset Jääpilven henkiinjäämisestä. Toisaalta sateen pehmittämään multaan uppoaminen olisi ollut vähän mitäänsanomaton loppu Jääpilvelle, mutta toisaalta, kissan kuoleminen oppilaan arvioinnin aikana olisi ollut jotain uutta ja oltaisiinhan saatu ihan mielenkiintoista materiaalia, kun Tulitähti ja Kyyhkytassun arviointiin osallistuneet soturit olisivat miettineet, kannattaisiko Kyyhkytassua nimittää soturiksi ihan vielä.
Oli puuduttavaa lukea Jääpilven putoamista seuraavasta pelastusoperaatiosta. Koko kohtaus tuntui koostuvan siitä, että soturit heittelivät ehdotuksia täysin neuvottomina ja Leijonaroihu totesi ne kaikki huonoiksi ideoiksi, kunnes VIHDOIN toimiva suunnitelma keksittiin. Ihmettelin, miksi Jääpilveä pelotti niin paljon, koska Kettuloikkaa lainatakseni: "There's nothing down there except Icecloud."
(Ainakin englanninkielisessä versiossa) sivulla 23 Kettuloikan ja Pilvihännän keskustelu kissojen tajuttua, että Jääpilvi oli pudonnut Tuuliklaanin käyttämiin tunneleihin, onnistui huvittamaan minua;
Kettuloikka: "Great StarClan! There could be WindClan warriors down there now, waiting to attack Icecloud!"
Pilvihäntä: "Oh, sure! WindClan must spend all their time down there, waiting for a ThunderClan warrior to fall in."
Tosin siitä en pitänyt, että Pilvihäntä tavallaan kettuili vahingossa tuolla sarkastisella tokaisullaan Jääpilvelle, vaikkei putoaminen tunneleihin ollut hänen vikansa. Marjanenä ja Kirkassydän toistivat samantyylisen keskustelun leirin puolella, mutta se ei enää huvittanut, pikemminkin vitsin toistaminen alkoi ärsyttämään.
Kallio teki paluun, jippii! Hän ei kuulu suosikkihahmoihini, mutta Neljäs oppilas sai meikäläisen kiinnostumaan Kalliosta. Jotenkin voimaannuttava hahmo: hänet on tuomittu tarkkailemaan sivullisena elävien kohtaamia iloja ja suruja ikuisesti jossain elämän ja kuoleman välimaastossa, muttei hän silti ole mikään itkupilli tai kiukkupussi... Tai sitten hän vain piilottaa tuntemuksensa Närhisulan läsnäollessa.
Toinen hahmo, josta lukemista olin odottanut, oli tietenkin Tiikerisydän. Yön kuiskauksissa Tiikerisydämen ja päähenkilösiskosten välit jäivät todella mielenkiintoisen huonoiksi, enkä joutunut pettymään Tiikerisydän & Murattilampi-kohtauksiin. Noiden riitelyä seuratessa en saanut valittua, kumman puolella olisin. Molemmat ovat vihaisia hyvistä syistä.
Synkässä Metsässä, Muurahaiskarvan häivyttyä Murattilammen vastustajaksi vaihtui Ohdakekynsi. Oli todella nautinnollista lukea, miten Murattilampi antoi alkuvaikeuksien jälkeen helposti köniin Ohdakekynnelle. Vaahteravarjon haavojennuolemiskäsky oli vielä piste i :n päälle.
Taas Keltahampaan kokemuksia kertailtiin onnistuneesti hänen ja Närhisulan vaeltaessa Tähtiklaanissa. Olen tyytyväinen siihen, että toisin kuin Etäisissä kaiuissa, Närhisulka tuntui kunnioittavan Keltahammasta: Yellowfang's life was so hard, but she faced it with courage.
Tykästyin Hollowpawiin heti, kun tuo kertoi Murattilammelle joutuneensa muiden oppilaiden kiusaamaksi. Hollowpaw vaikutti muutenkin varsin mukavalta kissalta Synkässä Metsässä harjoittelevaksi, mutta osaan pelätä, miten käy, kun totuus paljastuu hänellekkin ja hänen olisi lopullisesti valittava puolensa...
Kukkasateen liittymisen Synkän Metsän värvättyjen joukkoihin olin jo onnistunut spoilaamaan itselleni ennen kyseisen kohtauksen lukemista, mutta itseäni spoilaantuminen ei haitannut. Nimittäin, keskityin nauttimaan siitä, että Kukkasateen ilkeyteen ja Synkässä Metsässä harjoittelemiseen saatiin perusteluja hänen itsensä suusta. Ehkäpä Kukkasateesta tuleekin suosikkipahikseni...? Valitettavasti pelkään, että hän lopulta tulee järkiinsä ja saadaan sanoa hyvästit senkin hahmon mielenkiintoisuudelle.
Närhisulan, Kyyhkysiiven, Oravaliidon ja Kettuloikan vaellus Kuohuvan Veden Heimon luo ei paljoa kiinnostanut. Ihan hyvä vaan, että he vielä tämän kirjan puolella päättivät lähteä. Toivottavasti Unohdetussa soturissa ei kauheasti kerrota paluumatkasta, ellei sen aikana tapahdu jotain oikeasti mielenkiintoista.
"Meillä kaikilla on heikkoutemme. Mutta me voitamme ne. Ja joskus juuri heikkoudet tekevät meistä sen mitä olemme."
— Pitkätähti (Pitkätähden kosto, s. 486)
Kuva
Aurinkomursu
Oppilas
 
Viestit: 20
Liittynyt: 06.12.2016 15:20
Paikkakunta: Turku










Seuraava

Paluu Kirjat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa

cron